|
Aliupseerit ovat palanneet puolustusvoimiin |
|
Kirjoittanut Altti Arjatsalo
|
 Opistoupseereita ei kouluteta enää lisää. Aliupseerikunta korvaa heidän työpanoksensa sitä mukaa kuin paikkoja avautuu. Tilanne pohjautuu vuoden 2004 valtioneuvoston selontekoon sotilashenkilöstöjärjestelmän uudistamisen linjauksesta. Muutos koskee Lapin sotilasläänin alueella noin kahtasataa henkeä, joista suurin osa (noin 130) palvelee Lapin Lennostossa.
Pääosa tästä sotilasammattihenkilöstöstä, nyt siis aliupseeristosta, on vartio-, ilmavalvonta-, kuljetus- ja teknistä osaamista vaativissa tehtävissä, mutta joukosta löytyy myös sotilassoittajia.
Opistoupseerit, jotka tällä hetkellä ovat rivissä, jatkavat niillä osa-alueilla, mitä he ovat tehneet tähänkin saakka. Heidän uransa etenee samaan tapaan kuin aiemminkin, siihen ei tule muutoksia. Opistoupseerien arvot säilyvät samoina, mitä heillä on ollutkin. Ne yhtenevät käytännössä upseeriarvoihin aina kapteeniin
saakka.
 Lapin Sotilasläänin komentaja eversti Markku Aherto kertoo, että aliupseeristo korvaa opistoupseerien
jälkeen tyhjiksi jäävät paikat lähes kokonaan. Esimerkkinä hän mainitsee ase-, johtamis- ja valvontajärjestelmien käyttäjät, kouluttajat ja huoltajat. He voivat toimia myös joukkuetasolla johtajina ja kouluttajina.
Kouluttajan työ on arvostettua
– Tässä toimenpiteessä on pitkä siirtymäaika, noin 15 - 20 vuotta. Pikkuhiljaa aletaan kouluttaa aliupseereita lisää. Käytännössä asia hoidetaan eläkkeelle siirtymisten kautta, jolloin henkilöstömäärä ei kasva missään
vaiheessa. Opistoupseerin paikan täyttää tulevaisuudessa aliupseeri, jotta kaikki puolustusvoimien työtehtävät pystytään hoitamaan, selvittää eversti Aherto.
– Tämä voimaan tullut järjestelmä tekee taas upseerikunnasta yhtenäisen ryhmän, joka pitää sisällään maistereita, kandidaatteja, määräaikaisia reservinupseereita ja erikoisupseereita. Ne opistoupseerit, jotka kouluttautuvat upseerien tehtäviin, sijoittuvat sitten uuden koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. Kokonaisväkimäärä sotilaidenkin osalta tulee puolustusvoimissa jonkun verran vähenemään.
Opiskelu on puolustusvoimissa suosittua. Nuoremmat opistoupseerit pyrkivät aktiivisesti jatkokoulutukseen.
Heillä on korkea motivaatio. Tulevat tehtävät vaihtelevat sitä enemmän mitä pitemmälle kouluttautuu ja sitä
enemmän tulee eteen haasteellisia työtehtäviä.
– Kouluttajan työ on hyvin arvostettua työtä. Sellaisiakin henkilöitä löytyy, jotka jaksavat kouluttaa 30 vuotta varusmiehiä ja asua vuoden aikana heidän kanssaan teltassa sata vuorokautta sotilaallisissa harjoituksissa
erossa perheestään. Heille täytyy nostaa hattua. Kyllä kuitenkin suurin osa opistoupseereistakin haluaa iän myötä vaativampiin tehtäviin, jopa sisätiloihin, eversti Markku Aherto kertoo.
Aliupseerin testit ovat kovat
– Koulutusjärjestelmämme mukaisesti esimerkiksi upseerin uralle lähtenyt maisteri on valmistumisensa
jälkeen kentällä 2 – 3 vuotta. Sen jälkeen hänestä tulee varapäällikkö tai aliupseerikoulussa linjanjohtaja ja myöhemmin tulevat päällikön tehtävät, esikuntatehtävät ja niin edelleen. Me tarvitsemme kuitenkin koko ajan kentällä sitä osaavaa kouluttajavoimaa. Tämä korkeakouluporukka siirtyy nopeasti nykysysteemin mukaan niistä kenttätehtävistä pois, joskus tuntuu, että liiankin nopeasti.
– Aliupseereiden takaisin tulossa palattiin taas siihen vanhaan ammattiosaajaan ja kenttäkouluttajaan. Siihen raa´an työn tekijään kentällä, maastossa ja ammunnoissa. Me tarvitsemme koko ajan näitä ammattiosaajia.
Kysymys ei toki ole upseerien ammattitaidon puutteesta, vaan kyseessä olevan henkilöstön vähäisestä määrästä. Aliupseerikunnan perustaminen täyttää tämän aukon. Tässä samalla palautuivat myös kertaalleen
poistetut ylivääpelin ja ylipursimiehen sotilasarvot.
Kun uusi tulokas pyrkii aliupseerikuntaan, täytyy taustakoulutuksen lisäksi olla myös ruumiillinen kunto kohdallaan. Tehtävästä riippuen Cooperin testissä täytyy pystyä juoksemaan vähintään 2600 metriä. Taistelevissa joukoissa vaatimus on jopa 3000 metriä, suomalaista kun johdetaan edestä: “ Seuratkaa!”
Eversti Aherton mielestä nämä ovat kovia vaatimuksia, jos ajatellaan esimerkiksi tänään varastoalueen
vartiossa olevaa henkilöä, joka istuu monitorien ääressä ja käy silloin tällöin kierroksella tai avaamassa ja sulkemassa portin, eikä ole huolehtinut fyysisestä kunnostaan.
– Jokainen uusi tulija joutuu koeajalle ja hänen pitää olla ruumiillisilta ja henkisiltä ominaisuuksiltaan täysin sopiva sotilaan
Jotkut kouluttajista ovat vuodessa jopa sata vuorokautta varusmiesten mukana harjoituksissa, erossa perheistään. Siinä pitää olla motivaatiota ja maanpuolustushenkeä. ammattiin ja aliupseerin virkaan, joka voi olla myös määräaikainen.
Aliupseerikoulu kannattaa käydä
Aliupseerin tehtäviin pääseminen edellyttää reservin aliupseerikoulun käymistä. Nykyisin on vielä sotilasammattihenkilön viroissa varusmiespalvelua ja aliupseerikoulua käymättömiä henkilöitä. Mikäli nykyinen tai tuleva tehtävä sitä vaatii, kyseinen henkilö voi kouluttautua edelleen ja näin edetä myös urallaan.
– Varusmiespalvelusta käymättömiä on maavoimien puolella vähemmän. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi niitä naisia, jotka ovat ilmavalvontatehtävissä ja tutkilla, eiväthän he kaikki ole käyneet varusmiespalvelusta,
joka tuli naisille mahdolliseksi vasta vuonna 1995. Heitä koulutetaan edelleenkin siihen omaan tärkeään tehtäväänsä, mutta ei varmasti yritetäkään kouluttaa joukkueenjohtajan tehtäviin tai vastaaviin, sanoo eversti
Aherto.
|
